Mustapapukakku leipomiskammoisille

Minä en leivo. Älkää ymmärtäkö väärin, pidän kyllä makeasta. Paljon. Hermoni eivät vain kestä moniakaan leipomiseen olennaisesti kuuluvia vaiheita. Jos jokin resepti vaatii kuohkeaksi vatkaamista, liivatteen liuottamista tai taikinan vaivaamista, ostan kyseisen tuotteen mielummin valmiina.

Siksi olin innoissani, kun anoppini vinkkasi minulle Kotilieden mustapapukakusta. Ei vaivaamista, ei taikinan nostattamista - ainekset laitetaan tehosekoittimeen, annetaan pyöriä ja kaadetaan lopuksi irtopohjavuokaan ja vuoka uuniin. Tähän minäkin pystyn.

Muokkasin alkuperäistä Kotilieden reseptiä hieman. Jätin appelsiinin kuoren kokonaan pois, sillä en pidä appelsiinin ja suklaan yhdistelmästä. Lisäksi vaihdoin fariinisokerin terveellisempään intiaanisokeriin.

Kakusta tuli todella hyvää, eikä pääraaka-ainetta olisi mitenkään voinut uskoa pavuiksi. Kakku ei ole kovin makea, joten mielestäni siihen sopii kastike. Kermavaahto tai vaniljajäätelö toimisi hyvin, mutta jääkaapissamme sattui olemaan tyrnimehupullo, jonka viimeinen käyttöpäivä oli lähestymässä. Kirpeästä tyrnimehusta, kermasta ja sokerista keitetty kastike oli sopivasti makea, mutta myös raikas. Kakku ja kastike sopivat loistavasti yhteen niin maun kuin väriensä puolesta.

Mustapapukakku

500 g kypsiä mustapapuja 

5 kanamunaa
2 dl intiaanisokeria
1 dl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
100 g sulatettua voita

Valuta ja huuhtele pavut siivilässä. Kaada pavut ja kolme kanamunaa tehosekoittimeen ja anna terien tehdä työtään, kunnes pavut ovat rikkoutuneet massaksi. Lisää viimeiset kaksi kanamunaa ja anna teharin vielä laulaa niin, että massa on sileää.

Sulata voi ja lisää se sokerin, kaakaojauheen, leivinjauheen ja suolan kanssa tehosekoittimeen. Anna teharin taas pyöriä, kunnes kaikki ainekset ovat sekoittuneet hyvin.

Pingota leivinpaperi noin 24 senttisen irtopohjavuoan pohjalle ja voitele voilla vuoan sisäreunat. Kaada papuseos vuokaan ja paista 200 asteisessa uunissa 30-40 minuuttia. Kokeile loppupuolella kypsyyttä pistämällä tulitikku keskelle kakkua. Jos tikun varteen ei tartu taikinaa, kakku on kypsä.

Irrota veitsellä kakun reunat vuoan sisäreunoista ennen kuin avaat vuoan. Näin kakku ei pääse repeämään, jos se olisi vuoan voitelusta huolimatta sattunut tarttumaan reunoihin.

Palanen maistuisi toki näinkin, mutta erityistä herkkua tulee, kun kaadat päälle tyrnikastiketta!

Tyrnikastike

8 kakkupalalle tarvitaan:

6 dl kermaa
2 dl sokeria
2 dl makeuttamatonta tyrnitäysmehua

Kaada kerma ja sokeri kattilaan ja keittele hiljaisesti kuplien viitisen minuuttia koko ajan sekoittaen. Ota kattila liedeltä ja lisää sekaan tyrnimehu.

Annostele kastike kahdeksaan kippoon (lasiset lastenruokapurkit käyvät hyvin) ja anna jähmettyä jääkaapissa 3-4 tuntia. Tai yön yli, jos jaksat niin pitkään odottaa.

Herkkuhetkiä hyvällä omalla tunnolla!
Elli

Haaveita savulohesta ja mökistä

Keväällä mieli matkaa väkisinkin mökkikauden alkuun. Toiset lapsiperheet, ne spartalaisella sisulla varustetut, voivat julistaa kauden jo avatuksi, mutta me odotamme vielä ilman lämpenemistä.

Ruoanlaitto tulee mökillä olemaan piirun verran haasteellisempaa tänä kesänä. Kuopus viilettää jo ohjuksen lailla joka suuntaan ilman itsesuojeluvaiston häiventäkään. Ja miksei juoksisi kun kaikkea mielenkiintoista on tarjolla: punkkeja viliseviä mättäitä, kalliopudotuksia, rantavettä. Siinä toinen aikuinen juoksee perässä samalla kun toinen kokkaa ja tiskaa. Jännittävää.

Mökkisafkat pitääkin saada pöytään nopeasti tai ainakin vähällä vaivalla - ja vielä vallitsevat olosuhteet huomioon ottaen - ei juoksevaa vettä, eikä tiskikonetta. Haastetta piisaa, mutta onneksi kaikki maistuu paremmalta ulkoilmassa.

Tulevana kesänä odotan innolla mökkimaisemissa valmistettua savulohta, jota arjen kaupunkioloissa emme edes pysty tekemään. Savulohta voi valmistaa monella tapaa, mutta pyysin viimein isääni opettamaan, miten hän loihtii mahtavan makuisen lohensa. Tätä ruokaa kinuamme aina kun satumme vierailemaan kotipuolessa kehien ulkopuolella.

Lohi savustuspöntössä papan tapaan

Savustuspöntönhän tähän tarvitsee, mutta aika monella mökillä sellainen jo saattaa ollakin - ehkä vähällä käytöllä. Lisäksi tarvitaan kuoritun lepän oksan tai vitsan lastuja. Kuorimiseen voi hyvin värvätä sopivan ikäisen lapsen. Nelivuotiaamme vuolee omalla pyöreäkärkisellä lastenpuukollaan mielellään vitsoja enemmänkin kuin on tarpeen.

Itse ruokaan tarvitset:

Lohifileetä sen verran, mitä on syöjiä
Karkeaa merisuolaa - mielellään puhdistamatonta

Savustuspönttöjä on monenlaisia, joten savustusohje kannattaa katsoa kunkin pöntön mukaan. Mökkioloissa on turha kutsua pitsataksia apuun, jos jokin menee pieleen.

Aseta sopiva määrä lohifileitä savustuspöntön ritilälle. Jos ruokailijoiden joukossa on alle 1-vuotiaita, leikkaa lohesta sopiva määrä irti ennen savustuspönttöön laittamista ja keitä kypsäksi esimerkiksi perunoiden ja porkkanoiden kanssa.

Lohifileet laitetaan parin leppälastukourallisen kanssa savustuspönttöön.

Valmistumisaika riippuu pöntöstä ja lämpötilasta. Pidämme hyvin kypsästä lohesta, joten annamme fileiden viettää laatuaikaa pöntössä jopa 20 minuuttia. Lämpötilaa voi säädellä helposti asettamalla pöntön alle kaasupolttimen perinteisen tulisijan asemesta. Kypsyyttä voi loppuvaiheilla kokeilla haarukalla tökkimällä. Jos kala lohkeaa helposti, se on kypsää.

Levitä tasaiselle alustalle muutama sanomalehden aukeama ja päällimmäiseksi leivinpaperiarkki. Jos olet mökkimaisemissa, suosittelen alustaksi Maaseudun Tulevaisuutta. Ota ritilä pois savustuspöntöstä ja siirrä fileet leivinpaperin päälle.

Kerroinhan jo, että pidämme hyvin kypsästä lohesta? Hyvin kypsästä.

Kun lohi on leivinpaperin päällä, ripottele sen päälle suolaa oman maun mukaan. Kääri lohet  leivinpaperiin.

Kääri sanomalehdet kalan ja leivinpaperin ympärille paketiksi.

Anna lohen suolaantua puolisen tuntia kääreessään ja tarjoile esimerkiksi keitettyjen perunoiden ja salaatin kanssa.

Jos jotain jää tähteeksi - tätä tapahtuu harvoin - lohi maistuu iltapalalla ruisleivän päällä voin kanssa. Tai ehkä kannattaa suosiolla savustaa yksi file ekstraa.

Mökkihaaveita!
Elli