Tammikuun välitilinpäätös: Päänvaivaa kausiruoasta

Olen koko tammikuun ajan tuijottanut kaupan hyllyssä olevia perulaisia parsoja. Mahdollisesti jopa sitä yhtä ja samaa pakettia. Kovin ovat parsat nuhaisen näköisiä. En ostaisi.

Mitä vain saa nykyään mihin aikaan vain vuodesta myös hedelmä- ja vihannesosastolta. Sesongin mukaisten ulkomaisten kasvisten tuonti suomalaisiin kauppoihin on järkevää ja ekologista, silloin kun kotimaamme tarjonta on vähimmillään. Tuontituotteet täydentävät ja tukevat muuten kovin supistunutta valikoimaa. En kuitenkaan ymmärrä "väkisin" kasvaneiden (ja hintavien) hevi-tuotteiden roudaamista jostakin hyvin kaukaa. Eiväthän kasvikset edes maistu hyvältä, kun ne eivät ole sesongin mukaisia edes omissa lähtömaissaan.

Mitkä sitten ovat kauden hedelmiä ja vihanneksia? Suosituimpien selvittäminen ei ole vaikeaa. Kaupassa sesonkituotteet ovat hevi-osastolla suurissa laareissa, keskeisillä paikoilla ja yleensä myös tarjouksessa. Vai onko joku onnistunut olemaan näkemättä appelsiiniryökkiöitä nyt tammikuussa? Siinä vain ei ole koko totuus. Kaikenlaisia vähemmän suosittuja kasviksia on minulta jäänyt huomaamatta ja maistamatta ihan tiedon puutteen vuoksi, tai siksi, että itsepintaisesti ostan aina avocadoja, vaikken yhtään tiedä milloin ne olisivat parhaimmillaan. No näin alkuvuodesta ne ovat.

Tietoa sesonkituotteista löytyy esimerkiksi Satokausikalenterista tai hakukoneiden avulla. Marttojen sivuilla on reseptihaku, josta voi valita reseptinsä muun muassa kauden mukaan. Lisäksi kauppojen lehdet, kuten Yhteishyvä ja Pirkka, suosivat reseptivinkeissään sesongin mukaisia raaka-aineita.

Näistä tiedon muruista huolimatta kausiruoan valmistaminen on mielestäni ollut työlästä Viisaampi ruokavuosi -projektin ensimmäisen kuukauden aikana. En erityisemmin nauti niistä kasviksista, joita kotimaamme näin talvisin tarjoaa - siis ilman kasvihuonekasvatusta. Toki syömme perunaa, porkkanaa ja kaaleja ynnä muita saatavilla olevia varastokasviksia, mutta talvi on pitkä, ja minä maultani vaativa ja vaihtelunhaluinen. Huono yhtälö.

Olen päättänyt aloittaa sukelluksen kausiruokailuun uudestaan ja tällä kertaa matalasta päästä. En kykene selvästikään kokkaamaan täysin sesongin mukaan, joten alennan rimaa. Joka viikko teen yhden tai kaksi ruokaa, jotka ammentaisivat ainakin valtaosin kauden kasviksista. Toivon, että tietoni ja taitoni karttuvat ja voin pikku hiljaa lisätä kausiruokaa enemmän ruokavalioomme. Ensi vuonna tähän aikaan on jo varmasti paljon helpompaa tehdä viisaita valintoja.

Kuinka ostetaan aikaa keittiössä

Mieluitenhan sitä kokkailee silloin kun esikoinen katsoo Pikku Kakkosta ja kuopus nukkuu. Joskus on pakko tehdä ruokaa ilman ideaaliolosuhteita. Siis useimmiten. Silloin pitää ostaa itselleen aikaa keittiössä.

Nelivuotiaamme osaa jo onneksi viihdyttää itseään. Hänet on ehditty varustaa sopivalla määrällä itsesuojeluvaistoa, joten voin luottaa, ettei hän nuole pistorasioita sillä välin kun laitan pastan kiehumaan. Kuopuksella sen sijaan on jatkuvasti sähköjohto suussaan tai sormi kissanhiekkalaatikossa. Konttaava kaveri pitääkin ottaa valvovan silmän alle kiehuvien kattiloiden ja terävien veitsien kanssa.

Mitä enemmän olen poikiani kieltänyt koskemasta asioihin, sitä mielenkiintoisempia niistä on tullut. Siksi olen tehnyt molempien vauva-aikana keittiöstä sallitun alueen tutkimusretkille. Jos lapsi saa avata ainakin osaa kaapeista ja käpälöidä antaumuksella niiden sisältöä, kielletyn hedelmän houkutus lakkaa jossakin vaiheessa. Esikoisen vauva-aikana en esimerkiksi joutunut koskaan asentamaan keittiöön vauvalukkoja, sillä hän sai vapaasti myllätä valittuja kaappeja kunnes kyllästyi.

Kaapeista pitää tietenkin tehdä turvalliset. Alimmat hyllyt tai vetolaatikot olen täyttänyt normaaleilla keittiökamoilla - tosin vaarattomilla ja rikkoutumattomilla. Kattiloilla, pakastusrasioilla, paistolastoilla, vispilöillä. Niitä tutkiessa vierähtää yllättävän monta tovia.

Sama pätee ruokakaappeihin. Alimmalla hyllyllä säilytän tetroissa olevia säilykkeitä (pavut jne.). Ne vasta mielenkiinotoisia ovatkin! Kaiken lisäksi ne kestävät kevyttä ravistamista ja paiskomista sekä  pientä järsimistä.

Kun kaappien ja laatikoiden oikeat sisällöt alkavat tylsistyttää pientä maailmanvalloittajaa (tähän menee ainakin kuukausi tai pari) olen ryhtynyt piilottamaan tutuiksi käyneisiin kaappeihin leluja. Löytämisen riemun katselu on vain sen verran mahtavaa itsellekin, että ruoanlaitto unohtuu. Miettikääpä: avaat sadannen kerran laatikon ja oletat löytäväsi ne samat uunipellit, mutta ei! Tänään sieltä löytyykin uunipellit ja kumisammakko! Mahtava päivä!

Kuten kuva paljastaa, syödään meillä valmisruokiakin.

Yksi hyvä jippo on laittaa jemmaan (nurkkaan tai vaikka pöydän alle) tyhjiä muovisia pulloja. Tsekkaa, että korkit ovat kunnolla kiinni tai kokonaan pois ja anna pullojen odottaa löytäjäänsä. Muovipulloa voi jahdata pitkin lattioita yllättävän kauan. Parasta on, jos isoveli tulee auttamaan, jolloin niitä voi keilata pallon kanssa.

Jääkaappimagneetit ovat myös ovelia keksintöjä. Niitä voi sijoitella eri korkeuksiin. Samalla tulee harjoiteltua seisomista sekä hallittua ja ei-hallittua kaatumista. Tärkeitä taitoja nekin.

Parasta on kuitenkin leivinpaperi. Se kahisee upeasti, rypistyy, mutta sitten suoristuukin ja kestää jopa imeskelyä.

Sotkuahan tästä tulee ja jäljet joudun itse siivoamaan. Mutta elämä on valintoja. Valitsen etten odota optimaalisia hetkiä ruoanlaittoa varten. Sellaisia tulee vain silloin kun niitä ei tarvitse.

Kausiruokaa: Nopeammat muikut ja synnitön coleslaw

Muikkukausi on täällä ja jatkuu vielä huhtikuun alkuun asti. Suomalainen muikku on rasvainen kala, mutta silti terveellistä syötävää. Sydäntä ja verisuonia suojaavia rasvahappoja kertyy niihin erityisen paljon. Lisäksi muikku saa synninpäästön WWF:n kalaoppaassa, josta on helppo tarkastaa, mitä kalaa voi syödä vastuullisesti.

Paistetut muikut maistuvat mahtavilta, mutta niiden kierittely jauhoissa ja paistaminen pannulla on aikaa vievää. Lisäksi paistamisesta syntynyt rasvan käry jää leijumaan kotiin pitkäksi aikaa. Päätin, että meillä syödään muikkuja vain, jos niitä voi ostaa valmiina markkinoilta.

Muikkuinto syttyi uudelleen, kun löysin ohjeen nopeisiin ja käryttömiin muikkuihin. Kun vielä hieman oikaisin muutaman mutkan jo valmiiksi nopeasta reseptistä, olin koukussa. Nelivuotiaammekin tykkää näistä, kunhan selkäruoto poistetaan. Rehellisyyden nimissä poistan sen myös omista muikuistani.

Ostan kaupasta aina perattuja muikkuja, jotka maksavat luonnollisesti enemmän kuin perkaamattomat. Ajattelen asian niin, että aikakin on rahaa, ja käytän omani mielummin johonkin muuhun kuin kalan suolien irrotteluun samalla kun sohin kuopusta irti pistorasiasta.

Nopeisiin muikkuihin tulee suolaa ja voita, mikä tekee niistä vähemmän terveellisiä. Siksi tein muikkujen lisukkeeksi toisen nopean kausiherkun, coleslaw'n jugurttikastikkeella, joka on majoneesilla kyllästettyä coleslaw'ta raikkaampi versio.

Nopeat muikut

Perattuja muikkuja
Ruisjauhoja
Voita
Suolaa

Taputtele muikkuja kuivemmaksi esimerkiksi talouspaperilla. Kaada muikut uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele muikkujen päälle suolaa oman maun mukaan ja pyörittele muikkuja hieman, jotta suola sekoittuu hyvin.

Ripottele seuraavaksi ruisjauhoja muikkujen sekaan ja pyörittele kevyesti jauhoja kaikkiin kaloihin. Lisää jauhoja ruokalusikallinen kerrallaan, jotta jokainen muikku saa ohuen jauhokerroksen. Kalojen ei kuitenkaan tarvi olla yltäpäältä jauhoissa, vaan kala saa näkyä. Esimerkiksi käytin 600 grammaan muikkuja noin 4 rkl jauhoja.

Levittele muikut pellille niin, että ne ovat lähekkäin toisiaan, vaikkapa ihan kylki kyljessä, mutta eivät päällekkäin.

Sulata nokare (2-3 rkl) voita mikrossa. Kaada sulanut voi ohuena norona muikkujen päälle. Riittää hyvin, jos jokaisen muikun päältä kulkee yksi voiviiru.

Laita muikut uuniin 175 asteeseen noin 20 minuutiksi. Paistoaika riippuu siitä kuinka rapsakoista muikuista pidät. Muikut ovat valmiita, kun leivitejauhot ovat muuttuneet kullanruskeiksi.

Coleslaw

4 dl ohueksi silputtua valkokaalia
1 dl raastettua porkkanaa
4 rkl jugurttia
1 rkl sinappia (Dijonin kokojyväsinappi on tähän hyvää, mutta muukin käy)
Seesamin- tai unikonsiemeniä

Tee coleslaw sillä aikaa, kun muikut paistuvat. Leikkaa kaalia ohuiksi suikaleiksi ja raasta porkkana suurimmalla raastimen terällä. Sekoita kulhossa kaikki ainekset. Valmis.

Vauvan muikut

Tein aiemmin päivällä muikkuruoan myös kuopukselle. Keitin muutaman muikun sekä pari kuorittua perunaa ja porkkanaa kattilassa. Kun kaikki olivat kypsiä, noukin kalat padasta, poistin niistä ruodot ja nakkasin takaisin kattilaan. Sitten soseutus ja ääntä kohti.

Lapsille herkkuja kauden hedelmistä

Molemmat lapseni pitävät hedelmistä, jotka ovat hitusen verran kirpeitä. Ehkäpä siksi, että olen molempien odotusaikana syönyt kaikki maailman sitruunat. Oletettavasti he ovat lilluneet elämänsä ensimmäiset 9 kuukautta lapsiveden sijaan laimeassa sitruunamehussa.

Kuopus syö tällä hetkellä paljon hedelmäsoseita: aamu- ja iltapuuron seassa ja välipalana. Tällä kertaa päätin ekologisuuden nimissä ja säästösyistä ostaa kaupasta kauden hedelmiä soseita varten.

Ostin erilaisia hedelmiä reilusti, sillä halusin saada valmiita soseita riittävästi myös pakastimeen. Lisäksi käytin soseisiin sesonkihedelmien lisäksi marjoja, jotka pakastin kesällä.

Tuloksena syntyi seuraavia makusekoituksia:

Ananas-omenasose
Ananas ja omena maistuivat yhdessä namilta, mutta omenoiden soseuttaminen sauvasekoittimella oli työlästä. Ensi kerralla soseutan omenat tehosekoittimessa. Omena tummuu hieman kun sen soseuttaa, mutta makuun se ei vaikuta.


Kiivi-banaanisose
Banaanin makeus ja kiivin lievä kirpeys sopivat hyvin yhteen. Ostan kiivit aina luomuna, sillä luomukiivit ovat tavallisia kiivejä makeampia.

Appelsiinisose
Appelsiinit olivat niin makeita, ettei niihin tarvinut lisätä muuta makeutusta. Soseesta tuli hyvin vetelää ja käytänkin sitä jäykäksi keitetyn puuron makeuttamiseen. Soseeseen voisi toki lisätä esimerkiksi banaania sakeuttamaan.

Mansikka-vadelma-puolukka-banaanisose
Mansikka-vadelma-puolukka-banaanisose toimi hyvin täyttävänä välipalana.

Soseista tuli sen verran hyviä, että päätin käyttää osan niistä myös isoveljen ilahduttamiseen. Kaadoin kaikkia muita paitsi ananas-omenasosetta mehujäämuotteihin ja pakastin vuorokaudeksi.

Soseet maistuivat erinomaisesti ja niitä voi hyvällä omallatunnolla tarjota terveellisenä välipalana molemmille.

Mehujää kävi kaupaksi kuin väärä raha.

Koko perheen yhteinen vatsatauti

Vanhemmuus muuttaa sairastamisen luonnetta. Ennen lapsia vatsatautipäivät tarkoittivat sohvalla makoilua ja huonojen telkkuohjelmien katsomista lääkepöhnässä. Pahimman vaiheen taituttua saikin hyvällä omalla tunnolla nauttia herkkuja, kuten jäätelöä ja limsaa.

Nyt nuo muistot sairaspäivistä tuntuvat taivaalliselta.

Vatsatautikausi on parhaimmillaan. Kun lapsi sairastuu, valvot ensin yöt hänen vierellään, ja kun lapsi paranee, sairastut itse. Kun olet itse sängynpohjakamaa, on lapsi jo kerännyt energiaansa ja on valmis leikkimään taudin aikana menettämiensä päivien edestä.

Niin se vain menee. Joka halvatun kerta.

Mutta sitä tekee sen, mitä on pakko. Vaihtaa kakkavaipan 39 asteen kuumeessa. Syöttää lohisosetta vauvalle yökkäystä pidätellen. Laittaa esikoiselle vielä yhden DVD:n pyörimään, koska "äidin on nyt pakko vähän levätä". Me pääsemme nyt maistamaan tätä osaa elämästä ensimmäistä kertaa neljän hengen voimin. Voimme vain toivoa, että äiti ja isä sairastavat eri aikaan.

Seuraavalla keittiöoivalluksella ei ole mitään tekemistä terveellisyyden, edullisuuden tai ekologisuuden kanssa, mutta viisautta siinä on.

Kun lapsi sairastuu, mene mahdollisimman pian ruokakauppaan. Kaupasta ostetaan mitä vain, mitä lapsi suostuu syömään ruokahalun alkaessa palata. Meillä se on ranskalaiset ja mustikkakeitto. Vaaleahko leipä, esim. maalaisleivän tyylinen, toimii myös hyvin, sillä se on vatsalle hellä. Osta samalla omaa sairastumistasi ennakoiden lapsille muutaman päivän vähän terveellisemmät, mutta valmiit ruoat (taas tuttu pakastealtaan pinaattikeitto) ja itsellesi herkut - mitä ne ovatkaan.

Hyvää loppuviikkoa!

Lähi-idän ihanat "kebab"rullat

Perheemme uusin suosikkiruoka on niin helppo ja nopea, ettei sen uskoisi olevan täynnä upeita makuja. Kyseessä ovat vegaanit durum-leivät, joita olen tähän mennessä löytänyt ainakin Citymarketeista ja Prismoista. Nämä leivät pesevät maussaan valmiit tortilla-lätyt mennen tullen. Leipiä on pussissa 12 ja meidän porukalla niitä kuluu 4 per ateria. Ylijäämäleivät ovat säilyneet meillä jääkaapissa useita päiviä, mutta ne kestävät oikein hyvin myös pakastamista.

Leipien sisään laitan valmiiksi maustettua Oumph!:ia, soijaproteiinitiivistettä, joka on uusi raaka-aine. Oumph!:n suutuntuma ja maku ovat poikkeuksellisen hyvät ja kokkailemme siitä usein nykyään. Oumph! löytyy kaupan pakastealtaasta.

Lähi-idän vegaaniset kebabrullat

1-2 pussia kebab-maustettua Oumph!:ia (paistan usein toisen pussillisen timjamilla ja valkosipulilla maustettua Oumph!:ia, sillä kebab-mauste on 4-vuotiaallemme liikaa)
3 varsisellerin vartta
1 ruukku lehtipersiljaa
1 granaattiomena
Hyvää salaattia tai salaattisekoitusta
Hummusta (kaupasta ostettua tai alla olevan reseptin mukaista)
Durum-leipiä 1-2 per syöjä

Paista jäinen Oumph! pannulla öljyssä. Se saa pussin ohjeiden mukaan saada kunnolla väriä, jolloin sen pinta paikoitellen myös rapeutuu.

Valmista hummus. Tai avaa kaupan purkki. Ihan kuten haluat.

Paloittele varsisellerin varret ohuehkoiksi viipaleiksi. Revi lehtipersiljaa käsin hieman pienemmäksi varsineen kaikkineen. Huuhtele salaatti, jos se sitä kaipaa. Puolita granaattiomena ja koputtele sen siemenet ulos.

Kun kaikki on valmiina, voit täyttää leivät kaikella yllämainitulla. Syödessä kaikki ainesosat erottuvat ihanasti ja maku on kebabista huolimatta raikas.

Näistä leivistä tehdään lähiaikoina pari muutakin herkullista ruokaa. Niistä myöhemmin lisää.

Pieni selvennys: en saa rahaa Oumph!:lta, enkä durum-leipien valmistajalta. Enkä mistään muualtakaan.
Paitsi Kelalta. Kiitos Kela!

Hummus

Hummukseen on reseptejä netti pullollaan. Tässä oma käyttämäni.

1 purkki tai tölkki käyttövalmiita kikherneitä
1-2 rkl tahinia
1-2 valkosipulinkynsi
puolikkaan sitruunan mehu
0,5 - 1 dl hyvälaatuista oliiviöljyä
(0,5 - 1 dl vettä)

Soseuta kikherneet, tahini, sitruunamehu, oliiviöljy ja puristettu valkosipulinkynsi teharissa tahnaksi. Lisää vähitellen vettä sekaan, jos haluat samettisemman hummuksen. Itse jätän veden usein kokonaan pois, koska tönkömpi tahna pysyy paremmin leipien sisällä paikallaan.

Kotihoidontuki ja ruokapöydän askeesi?

Aika kuluu nopeasti. Jään huomenna vanhempainrahan sijasta kotihoidontuen varaan. Olemme onnellisessa tilantessa, sillä perheessämme on yksi töissä käyvä ja säännöllistä palkkaa saava jäsen. On kuitenkin selvää, ettei nykyinen "syödään mitä halutaan ja missä halutaan" tilanteemme voi jatkua.

Makuni on valitettavasti kallis. Pidän hyvästä ruoasta ja ostan usein luomua, kaupan herkullisinta juustoa ja kalleimpia kaloja. Käymme lähes joka viikko jossakin ravintolassa syömässä - emme niissä valkoliinaisissa, mutta silti.

Edellinen ruokaostosreissuni maksoi noin 250 euroa. Siinä oli viikon ruoat meille neljälle ja lisäksi vaippoja, talous- ja leivinpaperia ym. Ostoksia oli sen verran runsaasti, etteivät ne mahtuneet kassalla omaan laariinsa. Takanani olleet asiakkaat joutuivat odottamaan vuoroaan, että sain ängettyä ostoksia pois alta kasseihini. Kassalla ollut nuori mies kysyikin: "Laittoiko ne sut yksin kauppaan?". Ei, vaan päästivät.

Tavaran määrästä huolimatta - kaksi ja puoli hunttia! Miten tätä summaa saisi pienennettyä? Voisin toki ostaa niitä asioita, mitkä ovat tarjouksessa, mutta en oikeasti jaksa kytätä mainoslehtisiä. Sitä paitsi tarjouksessa tuntuu nykyään lähinnä olevan limsoja, jäätelöitä, pakastepitsoja ja makkaraa. Houkutuksia, joista yritän pysyä erossa.

Tähän mennessä olen päättänyt kokeilla seuraavia tapoja kulujen vähentämiseen:

• kausiruoka, eli satokauden mukaisten kasvisten käyttäminen kokkaamisessa
• suunnitelmallisuus, kauppaan ei mennä ilman ostoslistaa
• kaapeissa ja pakastimessa jo lojuvien raaka-aineiden hyödyntäminen
• halvemmat raaka-aineet, esim. vähemmän lihaa, enemmän kasviksia
• hävikin minimointi

Nämä asiat mielessä suuntaan ensi kerralla kauppaan. Katsotaan, miten käy. Kuulisin mielelläni myös teidän hyväksi havaitsemistanne vinkeistä pienentää ruokalaskua!

Suuret annokset: Paras bolognese

Kyllästyttääkö ainainen jauheliha-tomaattikastike spagetilla? Niin minuakin. Bolognese kuitenkin useimmiten maistuu lapselle kuin lapselle, joten sitä tulee tehtyä vaikka sitten hampaat irvessä.

Tämä bolognese maistuu kuitenkin aikuisillekin. Lisäksi sitä voi tehdä niin ison annoksen, että siitä riittää pakastimeen asti. Pakastamisen jälkeen bolognese on jopa parempaa, sillä kastikkeessa oleva porkkana makeutuu. Alla olevasta ohjeesta tulee noin viiden litran kattilallinen kastiketta.

Paras bolognese 

400 g paistijauhelihaa (tai soijarouhetta)
4 porkkanaa
1 sipuli
2 lehtisellerin vartta
4 valkosipulin kynttä
3 prk laadukasta tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
3 rkl (tai oman maun mukaan) pestoa
kuivattua oreganoa
suolaa tai yrttisuolaa
spagettia
parmesaania
hitunen sokeria (ei välttämätön)

Halutessasi voit myös käyttää ruokaan 3 rkl balsamicoa, jos sitä kaapeistasi löytyy.

Aloita kuorimalla ja paloittelemalla porkkanat ja sipuli tehosekoittimeen. Laita mukaan lehtisellerin varret ja surauta sen verran hienoksi mujuksi, etteivät lapset onnistu löytämään sellerin paloja lautaseltaan.

Paista jauheliha ja mausta sitä suolalla. Kun jauheliha on kypsää, lisää porkkana-selleri-sipuli seos ja paistele vielä hetki. Silppua valkosipulin kynnet ja lisää ne joukkoon.

Lisää tomaattimurskat seokseen. Huuhtele tyhjät purkit noin puolella desillä vettä per purkki ja kaada huuhteluvesi ruoan sekaan - näin saat viimeisetkin tomaatin maut mukaan purkeista. Lisää balsamico tässä vaiheessa, jos haluat sitä käyttää.

Anna kiehahtaa ja hauduta 15 minuuttia, jos on kiire, ja 30 minuuttia, jos on enemmän aikaa. Keitä tällä välin spagetit. Kun tomaattikastike on valmis, lisää sen sekaan oman makusi mukaan pestoa. Kaupan pesto käy tähän vallan hyvin. Maista ja lisää kastikkeeseen hieman sokeria, jos sen maku on liian väkevä. Tarjoile ruoka parmesaanin kanssa ja koristele halutessasi tuoreella basilikalla.

Ja älä huoli, lapset eivät maista selleriä ruoasta.

Vauvan bolognese

Teen 8 kk ikäiselle kuopukselle ruoan samoista ainesosista kuin meille, jos siihen on mahdollisuus. Se ei edes vaadi kovin paljoa - kehtaako näin edes sanoa. Yksinkertaisimmillaan laitan liedelle vain ylimääräisen kattilan, johon nakkaan ne ainesosat, joita hän saa syödä. That's it.

Tällä kertaa täytin pikkukattilan jauhelihalla, porkkanalla, kuivatulla oreganolla ja spagetilla. Tomaattimurskan sijasta lisäsin kattilaan pari paloiteltua tomaattia. Sekaan laitoin vettä ja ei kun kiehumaan.

Kun kaikki ainesosat olivat kypsiä, soseutin ruoan sauvasekoittimella sopivaksi. Pakastin osan soseesta lasipurkkeihin - juurikin niihin, joissa olen aiemmin kantanut valmisruokaa kaupasta kotiin. 

Reissusta palaajan keittiöoivallus

Palasimme eilen joulunvietosta vanhempiemme luota. Olen melko varma, että suonissani virtaa veren sijasta rasvaa ja sokeria. Sen lisäksi, että olemme syöneet hyvin, olemme myös herkutelleet paljon.

Aivan naurettavan paljon.

Lähtökohdat paremmalle ruokavuodelle ovat hyvät. Riittää, että puolitamme herkuttelun määrän, ja verihiutaleemme saavat taas tilaa liikkua sutjakkaammin.

Oli kyseessä viikonlopun, viikon tai kokonaisen kesäloman kestävä reissu, kotiin palatessamme tapahtuu yleensä 'ruokaromahdus'. Kun matkalaukut ja lapset on saatu raahattua sisään ja kotiovi vedetään kaksin käsin kiinni, olemme kaikki väsyneitä, rähjääntyneitä ja nälissämme. Kaikki haluavat syödä, mutta kukaan ei halua kokata. Eipä sillä, eihän kaapeissa tuolloin ole mitään syötävääkään.

Ensimmäinen ateria kotiin tultua onkin useimmiten ollut noutoähvänä. Yleensä rasvainen sellainen.

Ongelma on, että herkuttelemme mielellämme reissun päällä. Se kuuluu oleellisesti lomailuumme. Kotiin palatessa tekee jo mieli ihan tavallista ruokaa, mutta kun ei ole mistä tehdä, eikä tekijöitäkään löydy, lähipitserian lätty kutsuu.

Kuvitelkaa, syödä nyt pitsaa pakosta! Pitsaa pitää syödä siksi, että sitä tekee mieli, ei siksi että on pakko.

Tällä kertaa jotain tuli tehtyä oikein. Kutsun tätä ensimmäiseksi viisaamman ruokavuoden  keittiöoivalluksekseni.

Ennen reissuun lähtöä kannattaa varata kotiin yksi lämmitystä vailla oleva ateria ja ateriatarpeet 2-3 päivää varten. Tsekkaa, että kaikki säilyvät syöntikelpoisina paluuseen saakka.

Olin ennen joulua varannut pakastimeen pinaattikeiton (oikein kaupan pakastealtaasta hankitun), jonka oheen keitin vain kanamunat kotiin tultuamme. Tuoretta leipää ei tietenkään ollut, mutta onneksi suorastaan rakastamme hapankorppuja. Miten helppoa oli kuunnella mikron hiljaista hyrinää ja 'pling' - ruoka oli valmis! Ei mikään kulinaristinen nautinto, mutta vaihtoehtona ehdottomasti pakkopitsaa parempi.

Seuraaviksi pariksi päiväksi kaapeista löytyy myös ainekset nakkikeittoon (esikoisen vaatimuksesta) ja suppilovahveropastaan. Tuoreen salaatin sijasta jyrsimme pari päivää porkkanoita. Tavallisen maidon sijasta juomme kauramaitoa, aamupalaksi syömme sentään normaaliin tapaan mysliä ja iltapalaksi karjalanpiirakoita
pakkasesta.

Ihanaa, että voimme purkaa laukkuja ja pyykätä rauhassa! Ruokakauppaan tarvii mennä vasta parin päivän päästä.

Hyvää uutta vuotta!