Helppoa mökkiruokaa grillistä - kasvispitat minttu-fetajuustokastikkeella

Jos lihakiintiö tuli täyteen edellisen blogauksen myötä, voit rauhoittaa omatuntoasi näillä kasvispitoilla. Marinoidulla munakoisolla ja kesäkurpitsalla täytettyjä pitoja täydentää minttuinen fetakastike, joka syntyy hetkessä. Voit grillaamisen sijasta valmistaa pitat myös paistinpannulla.

Tästä ruoasta saa helposti vegaanin korvaamalla fetakastike esimerkiksi soijajugurttiin tehdyllä tsatsikilla. Varmista tällöin, että myös käyttämäsi pitat ovat vegaaneja.

Marinoidulla munakoisolla ja kesäkurpitsalla täytetyt pitat minttu-fetajuustokastikkeella

4 hlölle

1 munakoiso
1 kesäkurpitsa
n. 2 pitaleipää/aikuinen syöjä
ekstra-neitsytoliiviöljyä
yrttejä (esim. korianteria tai lehtipersiljaa)
2 valkosipulinkynttä
kivettömiä kalamata-oliiveja
salaattia tai salaattisekoitusta

2 dl maustamatonta jugurttia
200 g fetaa (esim. Patros)
n. 4 rkl kuivattua minttua

Avainasemassa tässä reseptissä on hyvälaatuinen oliiviöljy, sillä se antaa paljon makua kasviksille. Nyt kannattaa panostaa ekstra-neitsytoliiviöljyyn. Myös pitaleipien kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä kaupan vakuumiin pakatut pitat eivät ole parhaimmasta päästä. Jos asut kaupungissa, jossa on Fafa'sin ravintola, kannattaa käydä hamstraamassa sieltä leipiä. Ne kestävät hyvin pakastamista, joten ostamme aina Fafa'sissa käydessämme pari pussillista leipiä kotiin.

Viipaloi kesäkurpitsa noin 1 cm paksuiksi ja munakoiso hitusen paksummiksi viipaleiksi. Ripottele munakoisojen pinnoille suolaa ja anna koisojen tihrustaa itsestään nestettä puolisen tuntia. Jos teet ruokaa myös alle 1-vuotiaalle, ota tässä vaiheessa syrjään muutama siivu molempia kasviksia.

Paista kasvikset muurikassa kypsäksi lirauksessa öljyä. Jos käytät mielummin hellaa ja teflonpannua, voit paistaa munakoisot ilman öljyä. Siirrä kypsät kasvikset vuokaan ja valele niitä muutamalla ruokalusikallisella oliiviöljyä. Lisää kasvisten joukkoon pari puristettua valkosipulinkynttä. Revi sekaan suosikkiyrttejäsi ja sekoita niin, etteivät siivut mene rikki. Anna kasvisten imeä makua yrteistä ja öljystä sillä aikaa kun teet kastikkeen.

Marinoinnin aikana kesäkurpitsa ja munakoiso imevät itsensä täyteen makuja.

Valmista fetakastike kulhossa muussaamalla ensin fetaa karkeahkoksi tahnaksi. Lisää jugurtti ja kuivattu minttu ja sekoita. Pidä jääkaapissa tarjoiluun asti.

Lämmitä pitat pakkauksen ohjeen mukaan uunissa, mikrossa - mikä sattuu olevan käytettävissä. Puolita lämpimät pitat puolikuun muotoisiksi ja täytä taskut marinoiduilla kasviksilla, fetakastikkeella, salaatilla ja oliiveilla.

Alle 1-vuotiaan versio 

10 kk:n ikäisenä lapset voivat jo syödä hapanmaitotuotteita, kuten jugurttia, piimää ja raejuustoa. Jos valmistat ruokaa vielä nuoremmalle, jätä jugurtti pois seuraavasta reseptistä.

Vauvan versio tästä ruoasta syntyy helpoiten uunissa. Ota osa paloitelluista kesäkurpitsoista ja munakoisoista syrjään ja huuhtaise munakoisosta pinnalle ripotellut suolat pois. Laita siivut uunivuokaan ja lorauta hieman oliiviöljyä ja yrttejä päälle ja sekoita.

Sekoita noin 1 dl jugurttia ja yksi kanamuna keskenään ja sekoita kasvissiivujen kanssa. Paista vuokaa uunissa 170 asteessa, kunnes kesäkurpitsa ja munakoisoviipaleet ovat kypsiä.

Pitaleivän paloja voi tarjota lisukkeena sormiruokana.


Rentouttavia mökkihetkiä,
Elli

Helppoa mökkiruokaa grillistä - lihalliset ilot

Keskikesän juhla on meille herkuttelun aikaa. Vaikka juhannukseen kuuluu oleellisesti grilliruoka, ajatus kolmen päivän makkarabakkanaalista ei houkuttele.

Tänä vuonna mökkiruokailu vaatii meiltä erityistä suunnittelua. Kahden aikuisen lisäksi järven rannalla sijaitsevan mökin pihalla kirmaavat neljä- ja yksivuotiaat itsesuojeluvaistottomat vauhtihirmut. Ruoka pitää saada pöytään kohtuullisen nopeasti, vaikka varsinaista kiireen ilmapiiriä haluan tarkoituksella välttää. Onneksi sopivan nopeasti kypsyvän grilliruoan saa kokattua valmistelemalla sen etukäteen.

Otimme varaslähdön juhannukseen naapurien mökillä vieraillessamme ja saimme mahdollisuuden testata helppoja, nopeita ja ennen kaikkea ihanan makuisia ruokaideoita. Teimme lihaa, teimme kasvista. Söimme kaiken.

 

Yrteillä marinoitua nautaa ja possua muurikassa

n. 150g/hlö naudan entrecotea

marinadi:
tuoretta rosmariinia
chiliä
valkosipulia
2-4 rkl oliiviöljyä

n. 150g/hlö kassleria

marinadi:
runsaasti sipulia renkaina
valkoviinietikkaa 1rkl 150g kassleria kohden
tuoretta tai kuivattua rakuunaa
2-4 rkl oliiviöljyä

Tarjoiluun hyvälaatuista suolaa ja mustapippuria


Entrecote ja kassler ovat edullisempia grillattavia kuin useat muut lihat. Yleisen ohjeen mukaan lihaa tulee varata aterialle 200g/aikuinen syöjä. Kun on kyse mökillä syötävästä grilliruoasta, olen huomannut kyseisen ohjenuoran olevan reippaasti alakanttiin mitoitettu. Kun määrän lähes tuplaa, ollaan jo lähempänä totuutta, sillä ulkona puuhatessa nälkä kasvaa ja kaikki maistuu paremmalta.

Paloittele entrecote noin 4x4 cm paloiksi ja laita palat reilun kokoiseen pakastuspussiin, jotta lihapalat mahtuvat liikkumaan pussin sisällä. Laita pussiin marinadin ainekset. Rosmariinia voi laittaa reilusti kokonaisina lehtinä lihaa maustamaan, mutta taittele tai nuiji lehtiä ensin, jotta niiden maku pääsee vapaaksi. Chilin ja valkosipulin määrää voit säätää oman makusi tai lasten sietokyvyn mukaan. Chilit ja valkosipulin kynnet voi laittaa kokonaisena lihan sekaan, jolloin niiden maku on miedompi.

Sekoita pussin sisältöä, jotta kaikki lihat saavat marinadia ylleen. Purista ilmat pois pussista, sulje pussi hyvin ja laita vuorokaudeksi jääkaappiin maustumaan.

Valmistele kassler paloittelemalla sekin 4x4 cm paloiksi. Pakastuspussiin voi laittaa paljon sipulirenkaita, sillä ne maistuvat lihan kanssa paistettuina ihanilta. Sekoita myös loput marinadin ainekset pussissa lihan kanssa, sulje pussi ja laita jääkaappiin.

Kun lihat ovat marinoituneet vähintään vuorokauden, ota ne pois jääkaapista ja anna niiden lämmetä huoneenlämmössä ennen kuin aloitat paistamisen. Aloita kasslerpussista ja tyhjennä sen sisältö kokonaisuudessaan muurikkaan. Paistele ja kääntele paloja melkein kypsäksi asti ja siirrä muurikan reunoille. Avaa entrecotepussi ja tyhjennä se keskelle muurikkaa. Paistele lihapaloja, kunnes kassler on kypsää ja entrecote omaan makuusi sopivan kypsää.

Kasslerit ovat jo saaneet väriä kauttaaltaan. Muurikan kuumimpaan kohtaan laitetaan entrecote-palat kypsymään. 

Jokainen voi maustaa lihat lautasellaan suolalla ja pippurilla oman makunsa mukaan.

Tarjoa lihat esimerkiksi etukäteen muurikalla paistetun parsan (vinkkejä parsan käsittelyyn täältä), makean suippopaprikan ja halloumin kanssa.

Alle 1-vuotiaan versio

Monia tässä reseptissä käytettyjä aineksia ei suositella alle 1-vuotiaille. Kannattaakin ottaa molemmista lihoista pienet palat erilleen ennen marinointia ja paistaa ne uunissa oliiviöljyn, yrttien ja bataatin kanssa tai keittää kattilassa kuorittujen perunoiden, yrttien ja porkkanan kanssa.

10 kk:n ikäisenä lapset voivat jo syödä hapanmaitotuotteita, kuten jugurttia, piimää ja raejuustoa. Tällöin voit valmistaa lapselle helpon uunivuoan. Laita vuokaan raaka kanamuna, maustamatonta jugurttia, paloiteltuja juureksia ja pari lihapalaa. Sekoita kaikki keskenään ja paista uunissa 170 asteesssa, kunnes lihat ovat sisältä asti kypsiä ja juurekset pehmeitä.

Ja jos haluat viettää juhannuksesi hieman rennommin, voit myös tarjota reteästi kaupan purkkiruokaa lapsellesi. Hyvällä fiiliksellä oleva äiti on lapselle tärkeämpi kuin yksi täydellinen ruokailu.


Mökkirauhaa,
Elli

Mustapapukakku leipomiskammoisille

Minä en leivo. Älkää ymmärtäkö väärin, pidän kyllä makeasta. Paljon. Hermoni eivät vain kestä moniakaan leipomiseen olennaisesti kuuluvia vaiheita. Jos jokin resepti vaatii kuohkeaksi vatkaamista, liivatteen liuottamista tai taikinan vaivaamista, ostan kyseisen tuotteen mielummin valmiina.

Siksi olin innoissani, kun anoppini vinkkasi minulle Kotilieden mustapapukakusta. Ei vaivaamista, ei taikinan nostattamista - ainekset laitetaan tehosekoittimeen, annetaan pyöriä ja kaadetaan lopuksi irtopohjavuokaan ja vuoka uuniin. Tähän minäkin pystyn.

Muokkasin alkuperäistä Kotilieden reseptiä hieman. Jätin appelsiinin kuoren kokonaan pois, sillä en pidä appelsiinin ja suklaan yhdistelmästä. Lisäksi vaihdoin fariinisokerin terveellisempään intiaanisokeriin.

Kakusta tuli todella hyvää, eikä pääraaka-ainetta olisi mitenkään voinut uskoa pavuiksi. Kakku ei ole kovin makea, joten mielestäni siihen sopii kastike. Kermavaahto tai vaniljajäätelö toimisi hyvin, mutta jääkaapissamme sattui olemaan tyrnimehupullo, jonka viimeinen käyttöpäivä oli lähestymässä. Kirpeästä tyrnimehusta, kermasta ja sokerista keitetty kastike oli sopivasti makea, mutta myös raikas. Kakku ja kastike sopivat loistavasti yhteen niin maun kuin väriensä puolesta.

Mustapapukakku

500 g kypsiä mustapapuja 

5 kanamunaa
2 dl intiaanisokeria
1 dl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
100 g sulatettua voita

Valuta ja huuhtele pavut siivilässä. Kaada pavut ja kolme kanamunaa tehosekoittimeen ja anna terien tehdä työtään, kunnes pavut ovat rikkoutuneet massaksi. Lisää viimeiset kaksi kanamunaa ja anna teharin vielä laulaa niin, että massa on sileää.

Sulata voi ja lisää se sokerin, kaakaojauheen, leivinjauheen ja suolan kanssa tehosekoittimeen. Anna teharin taas pyöriä, kunnes kaikki ainekset ovat sekoittuneet hyvin.

Pingota leivinpaperi noin 24 senttisen irtopohjavuoan pohjalle ja voitele voilla vuoan sisäreunat. Kaada papuseos vuokaan ja paista 200 asteisessa uunissa 30-40 minuuttia. Kokeile loppupuolella kypsyyttä pistämällä tulitikku keskelle kakkua. Jos tikun varteen ei tartu taikinaa, kakku on kypsä.

Irrota veitsellä kakun reunat vuoan sisäreunoista ennen kuin avaat vuoan. Näin kakku ei pääse repeämään, jos se olisi vuoan voitelusta huolimatta sattunut tarttumaan reunoihin.

Palanen maistuisi toki näinkin, mutta erityistä herkkua tulee, kun kaadat päälle tyrnikastiketta!

Tyrnikastike

8 kakkupalalle tarvitaan:

6 dl kermaa
2 dl sokeria
2 dl makeuttamatonta tyrnitäysmehua

Kaada kerma ja sokeri kattilaan ja keittele hiljaisesti kuplien viitisen minuuttia koko ajan sekoittaen. Ota kattila liedeltä ja lisää sekaan tyrnimehu.

Annostele kastike kahdeksaan kippoon (lasiset lastenruokapurkit käyvät hyvin) ja anna jähmettyä jääkaapissa 3-4 tuntia. Tai yön yli, jos jaksat niin pitkään odottaa.

Herkkuhetkiä hyvällä omalla tunnolla!
Elli

Haaveita savulohesta ja mökistä

Keväällä mieli matkaa väkisinkin mökkikauden alkuun. Toiset lapsiperheet, ne spartalaisella sisulla varustetut, voivat julistaa kauden jo avatuksi, mutta me odotamme vielä ilman lämpenemistä.

Ruoanlaitto tulee mökillä olemaan piirun verran haasteellisempaa tänä kesänä. Kuopus viilettää jo ohjuksen lailla joka suuntaan ilman itsesuojeluvaiston häiventäkään. Ja miksei juoksisi kun kaikkea mielenkiintoista on tarjolla: punkkeja viliseviä mättäitä, kalliopudotuksia, rantavettä. Siinä toinen aikuinen juoksee perässä samalla kun toinen kokkaa ja tiskaa. Jännittävää.

Mökkisafkat pitääkin saada pöytään nopeasti tai ainakin vähällä vaivalla - ja vielä vallitsevat olosuhteet huomioon ottaen - ei juoksevaa vettä, eikä tiskikonetta. Haastetta piisaa, mutta onneksi kaikki maistuu paremmalta ulkoilmassa.

Tulevana kesänä odotan innolla mökkimaisemissa valmistettua savulohta, jota arjen kaupunkioloissa emme edes pysty tekemään. Savulohta voi valmistaa monella tapaa, mutta pyysin viimein isääni opettamaan, miten hän loihtii mahtavan makuisen lohensa. Tätä ruokaa kinuamme aina kun satumme vierailemaan kotipuolessa kehien ulkopuolella.

Lohi savustuspöntössä papan tapaan

Savustuspöntönhän tähän tarvitsee, mutta aika monella mökillä sellainen jo saattaa ollakin - ehkä vähällä käytöllä. Lisäksi tarvitaan kuoritun lepän oksan tai vitsan lastuja. Kuorimiseen voi hyvin värvätä sopivan ikäisen lapsen. Nelivuotiaamme vuolee omalla pyöreäkärkisellä lastenpuukollaan mielellään vitsoja enemmänkin kuin on tarpeen.

Itse ruokaan tarvitset:

Lohifileetä sen verran, mitä on syöjiä
Karkeaa merisuolaa - mielellään puhdistamatonta

Savustuspönttöjä on monenlaisia, joten savustusohje kannattaa katsoa kunkin pöntön mukaan. Mökkioloissa on turha kutsua pitsataksia apuun, jos jokin menee pieleen.

Aseta sopiva määrä lohifileitä savustuspöntön ritilälle. Jos ruokailijoiden joukossa on alle 1-vuotiaita, leikkaa lohesta sopiva määrä irti ennen savustuspönttöön laittamista ja keitä kypsäksi esimerkiksi perunoiden ja porkkanoiden kanssa.

Lohifileet laitetaan parin leppälastukourallisen kanssa savustuspönttöön.

Valmistumisaika riippuu pöntöstä ja lämpötilasta. Pidämme hyvin kypsästä lohesta, joten annamme fileiden viettää laatuaikaa pöntössä jopa 20 minuuttia. Lämpötilaa voi säädellä helposti asettamalla pöntön alle kaasupolttimen perinteisen tulisijan asemesta. Kypsyyttä voi loppuvaiheilla kokeilla haarukalla tökkimällä. Jos kala lohkeaa helposti, se on kypsää.

Levitä tasaiselle alustalle muutama sanomalehden aukeama ja päällimmäiseksi leivinpaperiarkki. Jos olet mökkimaisemissa, suosittelen alustaksi Maaseudun Tulevaisuutta. Ota ritilä pois savustuspöntöstä ja siirrä fileet leivinpaperin päälle.

Kerroinhan jo, että pidämme hyvin kypsästä lohesta? Hyvin kypsästä.

Kun lohi on leivinpaperin päällä, ripottele sen päälle suolaa oman maun mukaan. Kääri lohet  leivinpaperiin.

Kääri sanomalehdet kalan ja leivinpaperin ympärille paketiksi.

Anna lohen suolaantua puolisen tuntia kääreessään ja tarjoile esimerkiksi keitettyjen perunoiden ja salaatin kanssa.

Jos jotain jää tähteeksi - tätä tapahtuu harvoin - lohi maistuu iltapalalla ruisleivän päällä voin kanssa. Tai ehkä kannattaa suosiolla savustaa yksi file ekstraa.

Mökkihaaveita!
Elli

Kauan odotettu parsa

Aika tuntuu matelevan parsakauden lopun ja seuraavan kauden alun välillä. Rakastan tankoparsassa kaikkea. Makua, helppoa ja nopeaa valmistamista, monipuolisuutta, hassua ulkonäköä, suutuntumaa - kaikkea! Ehkä eniten pidän siitä, että parsa on ensimmäisiä kevään merkkejä kaupan hevi-osastolla.

Parsaa voi käyttää niin monella tavalla. Joskus se ruoan pääraaka-aine, joskus lisuke, enkä keksi mitään, minkä kanssa se ei maistuisi. Sen voi keittää, paistaa pannulla tai uunissa, grillata - you name it!

Joissakin resepteissä neuvotaan kuorimaan parsat. En ole koskaan kuorinut, enkä kuori. Sen sijaan katkaisen parsojen kannasta pois hitusen enemmän, kuin usein resepteissä mainitun "parisenttisen" verran. Hyvä kohta löytyy veitsellä kokeilemalla - sitten kun veitsi leikkaa parsan helposti ja ilman parsan vastustelua, siinä on hyvä kohta. 3-5 cm sanoisin.

Oma suosikkini on paistaa parsa uunissa 170 asteessa kymmenisen minuuttia. Silloin parsa on kypsää, mutta sopivan napakkaa, eivätkä sen nuput pala. Ennen uuniin laittamista, lirutan parsojen päälle oliiviöljyä, mustapippuria ja sitruunamehua. Herkkupäivänä kiedon parsojen ympärille muutaman siivun parmankinkkua. Nam! Sopii esimerkiksi uunilohen kaveriksi.

Tällä kertaa päädyin tekemään parsan tuorepastan ja Schwarzwaldin kinkun kanssa. Saa nähdä kuinka monta väärin kirjoitettua Schwarzwaldia löydän tästä kirjoituksesta jälkikäteen.

Parsaa ja tuorepastaa rapeiden Schwarzwaldin kinkkupalojen kera

4 henkilölle

Nippu vihreää tankoparsaa
Oliiviöljyä
Sitruuna
Mustapippuria
Schwarzwaldin kinkkua tai parmankinkkua
Täytettyä tuorepastaa 1,5 - 2 rasiaa
Vihreää pestoa


Kuulostaako vaikealta? Ei se ole. Ja aivan äärettömän nopea ruoka kaiken lisäksi. Saat tämän herkun pöytään alle 20 minuutissa. Se on lupaus.

Huuhtaise parsat ja leikkaa tyvestä pois kova ja kuivettunut kanta. Kokeile veitsellä, missä on sopiva leikkauskohta. Jos parsa pistää kovaa hanttiin, kokeile ylempää, kunnes parsa ei vastustele suuremmin.

Levitä parsat vierekkäin uunipellille ja valuta päälle hieman oliiviöljyä ja sitruunan mehua. Rouhi mausteeksi mustapippuria.

 

 

 

Aika usein erilaisissa resepteissä parsa tarjoillaa parmankinkun kanssa. Sille on kuitenkin huomattavasti halvempi vaihtoehto, schwarzwaldin kinkku, joka ei kalpene lainkaan parmankinkun vierellä. Ota muutama siivu paketista ja levitä ne parsojen nuppujen päälle pellille. Näin ehkäiset nuppuja palamasta.

 

Kypsennä uunissa 170 asteessa noin 10 minuuttia.

 

Parsojen kypsyessä ja kinkun rapeutuessa uunissa, keitä pasta. Kannattaa valita hyvälaatuinen täytetty pasta. Esimerkiksi juustotäytteiset tortellinit tai raviolit sopivat mainiosti. Kun pasta on valmis, kaada keitinvesi pois ja lisää kattilaan muutama lusikallinen pestoa. Sekoita pesto varovasti, jotta pastat eivät rikkoudu. Tässä auttaa, jos kattilaan jättää hieman keitinvettä pohjalle.

 

Kun parsat ovat valmiit asettele pastat ja parsat annoksiksi ja taittele tai murskaa rapeutuneesta kinkusta paloja koko annoksen päälle. Halutessasi voit vielä lisätä oliiviöljyä ja sitruunamehua.

Muita parsareseptejä on google väärällään. Laita kuvahaku päälle ja etsi omaan makuun sopivin.

Omat suosikkini ovat:
Parsarisotto (anna.fi-sivusto)
Parsamunakas (arla.fi-sivusto)
Grillattu parsa (k-ruoka.fi-sivusto)

Kevät on ihana!
Elli

Nopea tarte flambée suomalaisella twistillä

Irroitellaan hieman. Aina ei tarvitse syödä ruokaa, joka näyttää lautasmallin ja ravintoympyrän liitolta.

Muistatteko vielä durumleivät, joista bloggasin lähi-idän kebabrullien yhteydessä? Lupasin palata aiheeseen ja kertoa kivoista vinkeistä ylijääneiden leipien varalle. Tässä yksi resepti, joka tyydyttää varmasti viikonloppuisen himon suolaa ja rasvaa kohtaan. Tarte flambée, eli alsacelainen 'pitsa' kannattaakin tarjoilla raikkaan salaatin ja ison vesikannun kanssa. Tai rehellisemmin sanoen oluen.

Tarte flambée on siis melkein kuin pitsa. Sen taikinapohja on ohut, mutta pohjan päälle ei laiteta tomaattikastiketta, vaan tavallisimmin ranskankermaa, pekonia, sipulia ja voimakasta juustoa tai herkkusieniä. Perinteisesti tämä herkku paistetaan puulla lämmitettävässä uunissa.

Ihastuin tähän rasvaiseen herkkuun vaihto-oppilasaikana Ranskan Alsacessa. Ravintolat, joissa tarte flambéeta tarjoiltiin, olivat suurien uuniensa vuoksi kuin kuumia hikisiä luolia. Se oli kuitenkin vain hyvä asia, sillä kämpässäni oli räntäiseen talviaikaan vain 12 astetta ja ikkunan reunoista änkesi kostea tuuli sisään niin, että verhot heiluivat. Kävin tuolloin kämpillä vain nukkumassa makuupussin suojassa, ja lopun ajan vietin yliopistolla, kahviloissa ja ravintoloissa. Ja baareissa ja yökerhoissa.

Autenttista tarte flambéen makua on turha kiertoilmauunilla edes havitella, joten päätin kokeilla jotakin uutta. Pekonin sijaan laitoin leipien päälle kylmäsavuporoa, kanttarelleja, ranskankermaa, sipulia, gruyere-juustoa ja peruspitsajuustoraastetta. Ja hyvinhän ne toimivat yhteen.

Viikonloppu tule jo!

Tarte flambee suomalaisittain

Tarte flambée valmiina uuniin paistumaan.

1-2 durumleipää/syöjä
ranskankermaa
kylmäsavuporoleikettä
kanttarelleja
sipulia
gruyère-juustoa
tavallista juustoraastetta (esim. pitsajuustoraaste)
rucolaa tms. koristeluun


Levitä durumleivän päälle ranskankermaa hyvin ohuelti, sillä liian paksu kerros tekee leivästä lötkön. Ranskankerma kannattaa levittää aivan leivän reunoille asti, jolloin se suojaa ohutta leipää palamiselta uunissa.

Leikkaa kylmäsavuporoleikettä pieneksi hakkelukseksi ja ripottele ranskankerman päälle. Lisää renkaiksi leikatut sipulit. Jos käytät tuoreita kanttarelleja, paista niistä neste pois. Tähän ruokaan sopivat erinomaisesti myös pakastetut kanttarellit. Sulata ne ja purista niistä neste pois vaikkapa nyrkissä puristamalla. Ripottele sieniä sinne tänne leivän päälle. Leikkaa gruyère-juustosta paloja ja laita muiden täytteiden päälle. Lisää kaikkein päällimmäiseksi vielä hieman juustoraastetta, mutta ei paksua kerrosta.

Koska leivät ovat todella ohuita, on tärkeää, ettei täytteitä laita liikaa velttouden välttämiseksi. Maukkaat täytteet toimivat pieninä määrinäkin.

Laita leipä uunista riippuen 200-225 asteeseen. Tarte flambée on valmis, kun juustot ovat sulaneet ja hieman ruskistuneet. Voit halutessasi koristella ruoan rucolalla tai muulla vihreällä - lähinnä omantunnon puhdistamiseksi. Halutessasi leivän voi myös taitella rullaksi ja popsia tortillan tavoin.

Hyvää viikonloppua!
Elli

Kookoslatte - äidin oma hetki

Pienen pieni muutos rutiineihin tuo valtavasti iloa. Kokeilunhalussani vaihdoin aamukahvin sekaan kookosmaitoa ja olin myyty. Kookoslatte maistuu taivaalliselta erityisesti silloin kun lapset ovat päiväunilla, mutta kyllä se yhteisen aamunkin piristää.

Kookoslatte

Tarvitset lattea varten kahvia (oma suosikkisi käy oikein mainiosti) sekä kookosmaitoa, joka on erityisesti kahvin kanssa nautittavaksi suunniteltu. Tavallinen kookosmaito ei käy, sillä se ei ole tarpeeksi 'kermaista'. Esimerkiksi Alpron Coconut for professionals toimii hyvin ja sitä löytyy monista kaupoista samalta osastolta kuin kaura-, manteli- ja muut lehmättömät maidot.

Itse käytän kookosmaitoa kahvin seassa paljon, joten lämmitän sen nopeasti mikrossa ennen kuin lisään sen kahvin sekaan. Pidän kookoksesta valtavasti, joten en yleensä lisää sekaan mitään muuta, mutta tarvittaessa laten voi makeuttaa vaikkapa hunajalla.

Tammikuun välitilinpäätös: Päänvaivaa kausiruoasta

Olen koko tammikuun ajan tuijottanut kaupan hyllyssä olevia perulaisia parsoja. Mahdollisesti jopa sitä yhtä ja samaa pakettia. Kovin ovat parsat nuhaisen näköisiä. En ostaisi.

Mitä vain saa nykyään mihin aikaan vain vuodesta myös hedelmä- ja vihannesosastolta. Sesongin mukaisten ulkomaisten kasvisten tuonti suomalaisiin kauppoihin on järkevää ja ekologista, silloin kun kotimaamme tarjonta on vähimmillään. Tuontituotteet täydentävät ja tukevat muuten kovin supistunutta valikoimaa. En kuitenkaan ymmärrä "väkisin" kasvaneiden (ja hintavien) hevi-tuotteiden roudaamista jostakin hyvin kaukaa. Eiväthän kasvikset edes maistu hyvältä, kun ne eivät ole sesongin mukaisia edes omissa lähtömaissaan.

Mitkä sitten ovat kauden hedelmiä ja vihanneksia? Suosituimpien selvittäminen ei ole vaikeaa. Kaupassa sesonkituotteet ovat hevi-osastolla suurissa laareissa, keskeisillä paikoilla ja yleensä myös tarjouksessa. Vai onko joku onnistunut olemaan näkemättä appelsiiniryökkiöitä nyt tammikuussa? Siinä vain ei ole koko totuus. Kaikenlaisia vähemmän suosittuja kasviksia on minulta jäänyt huomaamatta ja maistamatta ihan tiedon puutteen vuoksi, tai siksi, että itsepintaisesti ostan aina avocadoja, vaikken yhtään tiedä milloin ne olisivat parhaimmillaan. No näin alkuvuodesta ne ovat.

Tietoa sesonkituotteista löytyy esimerkiksi Satokausikalenterista tai hakukoneiden avulla. Marttojen sivuilla on reseptihaku, josta voi valita reseptinsä muun muassa kauden mukaan. Lisäksi kauppojen lehdet, kuten Yhteishyvä ja Pirkka, suosivat reseptivinkeissään sesongin mukaisia raaka-aineita.

Näistä tiedon muruista huolimatta kausiruoan valmistaminen on mielestäni ollut työlästä Viisaampi ruokavuosi -projektin ensimmäisen kuukauden aikana. En erityisemmin nauti niistä kasviksista, joita kotimaamme näin talvisin tarjoaa - siis ilman kasvihuonekasvatusta. Toki syömme perunaa, porkkanaa ja kaaleja ynnä muita saatavilla olevia varastokasviksia, mutta talvi on pitkä, ja minä maultani vaativa ja vaihtelunhaluinen. Huono yhtälö.

Olen päättänyt aloittaa sukelluksen kausiruokailuun uudestaan ja tällä kertaa matalasta päästä. En kykene selvästikään kokkaamaan täysin sesongin mukaan, joten alennan rimaa. Joka viikko teen yhden tai kaksi ruokaa, jotka ammentaisivat ainakin valtaosin kauden kasviksista. Toivon, että tietoni ja taitoni karttuvat ja voin pikku hiljaa lisätä kausiruokaa enemmän ruokavalioomme. Ensi vuonna tähän aikaan on jo varmasti paljon helpompaa tehdä viisaita valintoja.

Kuinka ostetaan aikaa keittiössä

Mieluitenhan sitä kokkailee silloin kun esikoinen katsoo Pikku Kakkosta ja kuopus nukkuu. Joskus on pakko tehdä ruokaa ilman ideaaliolosuhteita. Siis useimmiten. Silloin pitää ostaa itselleen aikaa keittiössä.

Nelivuotiaamme osaa jo onneksi viihdyttää itseään. Hänet on ehditty varustaa sopivalla määrällä itsesuojeluvaistoa, joten voin luottaa, ettei hän nuole pistorasioita sillä välin kun laitan pastan kiehumaan. Kuopuksella sen sijaan on jatkuvasti sähköjohto suussaan tai sormi kissanhiekkalaatikossa. Konttaava kaveri pitääkin ottaa valvovan silmän alle kiehuvien kattiloiden ja terävien veitsien kanssa.

Mitä enemmän olen poikiani kieltänyt koskemasta asioihin, sitä mielenkiintoisempia niistä on tullut. Siksi olen tehnyt molempien vauva-aikana keittiöstä sallitun alueen tutkimusretkille. Jos lapsi saa avata ainakin osaa kaapeista ja käpälöidä antaumuksella niiden sisältöä, kielletyn hedelmän houkutus lakkaa jossakin vaiheessa. Esikoisen vauva-aikana en esimerkiksi joutunut koskaan asentamaan keittiöön vauvalukkoja, sillä hän sai vapaasti myllätä valittuja kaappeja kunnes kyllästyi.

Kaapeista pitää tietenkin tehdä turvalliset. Alimmat hyllyt tai vetolaatikot olen täyttänyt normaaleilla keittiökamoilla - tosin vaarattomilla ja rikkoutumattomilla. Kattiloilla, pakastusrasioilla, paistolastoilla, vispilöillä. Niitä tutkiessa vierähtää yllättävän monta tovia.

Sama pätee ruokakaappeihin. Alimmalla hyllyllä säilytän tetroissa olevia säilykkeitä (pavut jne.). Ne vasta mielenkiinotoisia ovatkin! Kaiken lisäksi ne kestävät kevyttä ravistamista ja paiskomista sekä  pientä järsimistä.

Kun kaappien ja laatikoiden oikeat sisällöt alkavat tylsistyttää pientä maailmanvalloittajaa (tähän menee ainakin kuukausi tai pari) olen ryhtynyt piilottamaan tutuiksi käyneisiin kaappeihin leluja. Löytämisen riemun katselu on vain sen verran mahtavaa itsellekin, että ruoanlaitto unohtuu. Miettikääpä: avaat sadannen kerran laatikon ja oletat löytäväsi ne samat uunipellit, mutta ei! Tänään sieltä löytyykin uunipellit ja kumisammakko! Mahtava päivä!

Kuten kuva paljastaa, syödään meillä valmisruokiakin.

Yksi hyvä jippo on laittaa jemmaan (nurkkaan tai vaikka pöydän alle) tyhjiä muovisia pulloja. Tsekkaa, että korkit ovat kunnolla kiinni tai kokonaan pois ja anna pullojen odottaa löytäjäänsä. Muovipulloa voi jahdata pitkin lattioita yllättävän kauan. Parasta on, jos isoveli tulee auttamaan, jolloin niitä voi keilata pallon kanssa.

Jääkaappimagneetit ovat myös ovelia keksintöjä. Niitä voi sijoitella eri korkeuksiin. Samalla tulee harjoiteltua seisomista sekä hallittua ja ei-hallittua kaatumista. Tärkeitä taitoja nekin.

Parasta on kuitenkin leivinpaperi. Se kahisee upeasti, rypistyy, mutta sitten suoristuukin ja kestää jopa imeskelyä.

Sotkuahan tästä tulee ja jäljet joudun itse siivoamaan. Mutta elämä on valintoja. Valitsen etten odota optimaalisia hetkiä ruoanlaittoa varten. Sellaisia tulee vain silloin kun niitä ei tarvitse.

Kausiruokaa: Nopeammat muikut ja synnitön coleslaw

Muikkukausi on täällä ja jatkuu vielä huhtikuun alkuun asti. Suomalainen muikku on rasvainen kala, mutta silti terveellistä syötävää. Sydäntä ja verisuonia suojaavia rasvahappoja kertyy niihin erityisen paljon. Lisäksi muikku saa synninpäästön WWF:n kalaoppaassa, josta on helppo tarkastaa, mitä kalaa voi syödä vastuullisesti.

Paistetut muikut maistuvat mahtavilta, mutta niiden kierittely jauhoissa ja paistaminen pannulla on aikaa vievää. Lisäksi paistamisesta syntynyt rasvan käry jää leijumaan kotiin pitkäksi aikaa. Päätin, että meillä syödään muikkuja vain, jos niitä voi ostaa valmiina markkinoilta.

Muikkuinto syttyi uudelleen, kun löysin ohjeen nopeisiin ja käryttömiin muikkuihin. Kun vielä hieman oikaisin muutaman mutkan jo valmiiksi nopeasta reseptistä, olin koukussa. Nelivuotiaammekin tykkää näistä, kunhan selkäruoto poistetaan. Rehellisyyden nimissä poistan sen myös omista muikuistani.

Ostan kaupasta aina perattuja muikkuja, jotka maksavat luonnollisesti enemmän kuin perkaamattomat. Ajattelen asian niin, että aikakin on rahaa, ja käytän omani mielummin johonkin muuhun kuin kalan suolien irrotteluun samalla kun sohin kuopusta irti pistorasiasta.

Nopeisiin muikkuihin tulee suolaa ja voita, mikä tekee niistä vähemmän terveellisiä. Siksi tein muikkujen lisukkeeksi toisen nopean kausiherkun, coleslaw'n jugurttikastikkeella, joka on majoneesilla kyllästettyä coleslaw'ta raikkaampi versio.

Nopeat muikut

Perattuja muikkuja
Ruisjauhoja
Voita
Suolaa

Taputtele muikkuja kuivemmaksi esimerkiksi talouspaperilla. Kaada muikut uunipellille leivinpaperin päälle. Ripottele muikkujen päälle suolaa oman maun mukaan ja pyörittele muikkuja hieman, jotta suola sekoittuu hyvin.

Ripottele seuraavaksi ruisjauhoja muikkujen sekaan ja pyörittele kevyesti jauhoja kaikkiin kaloihin. Lisää jauhoja ruokalusikallinen kerrallaan, jotta jokainen muikku saa ohuen jauhokerroksen. Kalojen ei kuitenkaan tarvi olla yltäpäältä jauhoissa, vaan kala saa näkyä. Esimerkiksi käytin 600 grammaan muikkuja noin 4 rkl jauhoja.

Levittele muikut pellille niin, että ne ovat lähekkäin toisiaan, vaikkapa ihan kylki kyljessä, mutta eivät päällekkäin.

Sulata nokare (2-3 rkl) voita mikrossa. Kaada sulanut voi ohuena norona muikkujen päälle. Riittää hyvin, jos jokaisen muikun päältä kulkee yksi voiviiru.

Laita muikut uuniin 175 asteeseen noin 20 minuutiksi. Paistoaika riippuu siitä kuinka rapsakoista muikuista pidät. Muikut ovat valmiita, kun leivitejauhot ovat muuttuneet kullanruskeiksi.

Coleslaw

4 dl ohueksi silputtua valkokaalia
1 dl raastettua porkkanaa
4 rkl jugurttia
1 rkl sinappia (Dijonin kokojyväsinappi on tähän hyvää, mutta muukin käy)
Seesamin- tai unikonsiemeniä

Tee coleslaw sillä aikaa, kun muikut paistuvat. Leikkaa kaalia ohuiksi suikaleiksi ja raasta porkkana suurimmalla raastimen terällä. Sekoita kulhossa kaikki ainekset. Valmis.

Vauvan muikut

Tein aiemmin päivällä muikkuruoan myös kuopukselle. Keitin muutaman muikun sekä pari kuorittua perunaa ja porkkanaa kattilassa. Kun kaikki olivat kypsiä, noukin kalat padasta, poistin niistä ruodot ja nakkasin takaisin kattilaan. Sitten soseutus ja ääntä kohti.

Lapsille herkkuja kauden hedelmistä

Molemmat lapseni pitävät hedelmistä, jotka ovat hitusen verran kirpeitä. Ehkäpä siksi, että olen molempien odotusaikana syönyt kaikki maailman sitruunat. Oletettavasti he ovat lilluneet elämänsä ensimmäiset 9 kuukautta lapsiveden sijaan laimeassa sitruunamehussa.

Kuopus syö tällä hetkellä paljon hedelmäsoseita: aamu- ja iltapuuron seassa ja välipalana. Tällä kertaa päätin ekologisuuden nimissä ja säästösyistä ostaa kaupasta kauden hedelmiä soseita varten.

Ostin erilaisia hedelmiä reilusti, sillä halusin saada valmiita soseita riittävästi myös pakastimeen. Lisäksi käytin soseisiin sesonkihedelmien lisäksi marjoja, jotka pakastin kesällä.

Tuloksena syntyi seuraavia makusekoituksia:

Ananas-omenasose
Ananas ja omena maistuivat yhdessä namilta, mutta omenoiden soseuttaminen sauvasekoittimella oli työlästä. Ensi kerralla soseutan omenat tehosekoittimessa. Omena tummuu hieman kun sen soseuttaa, mutta makuun se ei vaikuta.


Kiivi-banaanisose
Banaanin makeus ja kiivin lievä kirpeys sopivat hyvin yhteen. Ostan kiivit aina luomuna, sillä luomukiivit ovat tavallisia kiivejä makeampia.

Appelsiinisose
Appelsiinit olivat niin makeita, ettei niihin tarvinut lisätä muuta makeutusta. Soseesta tuli hyvin vetelää ja käytänkin sitä jäykäksi keitetyn puuron makeuttamiseen. Soseeseen voisi toki lisätä esimerkiksi banaania sakeuttamaan.

Mansikka-vadelma-puolukka-banaanisose
Mansikka-vadelma-puolukka-banaanisose toimi hyvin täyttävänä välipalana.

Soseista tuli sen verran hyviä, että päätin käyttää osan niistä myös isoveljen ilahduttamiseen. Kaadoin kaikkia muita paitsi ananas-omenasosetta mehujäämuotteihin ja pakastin vuorokaudeksi.

Soseet maistuivat erinomaisesti ja niitä voi hyvällä omallatunnolla tarjota terveellisenä välipalana molemmille.

Mehujää kävi kaupaksi kuin väärä raha.

Koko perheen yhteinen vatsatauti

Vanhemmuus muuttaa sairastamisen luonnetta. Ennen lapsia vatsatautipäivät tarkoittivat sohvalla makoilua ja huonojen telkkuohjelmien katsomista lääkepöhnässä. Pahimman vaiheen taituttua saikin hyvällä omalla tunnolla nauttia herkkuja, kuten jäätelöä ja limsaa.

Nyt nuo muistot sairaspäivistä tuntuvat taivaalliselta.

Vatsatautikausi on parhaimmillaan. Kun lapsi sairastuu, valvot ensin yöt hänen vierellään, ja kun lapsi paranee, sairastut itse. Kun olet itse sängynpohjakamaa, on lapsi jo kerännyt energiaansa ja on valmis leikkimään taudin aikana menettämiensä päivien edestä.

Niin se vain menee. Joka halvatun kerta.

Mutta sitä tekee sen, mitä on pakko. Vaihtaa kakkavaipan 39 asteen kuumeessa. Syöttää lohisosetta vauvalle yökkäystä pidätellen. Laittaa esikoiselle vielä yhden DVD:n pyörimään, koska "äidin on nyt pakko vähän levätä". Me pääsemme nyt maistamaan tätä osaa elämästä ensimmäistä kertaa neljän hengen voimin. Voimme vain toivoa, että äiti ja isä sairastavat eri aikaan.

Seuraavalla keittiöoivalluksella ei ole mitään tekemistä terveellisyyden, edullisuuden tai ekologisuuden kanssa, mutta viisautta siinä on.

Kun lapsi sairastuu, mene mahdollisimman pian ruokakauppaan. Kaupasta ostetaan mitä vain, mitä lapsi suostuu syömään ruokahalun alkaessa palata. Meillä se on ranskalaiset ja mustikkakeitto. Vaaleahko leipä, esim. maalaisleivän tyylinen, toimii myös hyvin, sillä se on vatsalle hellä. Osta samalla omaa sairastumistasi ennakoiden lapsille muutaman päivän vähän terveellisemmät, mutta valmiit ruoat (taas tuttu pakastealtaan pinaattikeitto) ja itsellesi herkut - mitä ne ovatkaan.

Hyvää loppuviikkoa!

Lähi-idän ihanat "kebab"rullat

Perheemme uusin suosikkiruoka on niin helppo ja nopea, ettei sen uskoisi olevan täynnä upeita makuja. Kyseessä ovat vegaanit durum-leivät, joita olen tähän mennessä löytänyt ainakin Citymarketeista ja Prismoista. Nämä leivät pesevät maussaan valmiit tortilla-lätyt mennen tullen. Leipiä on pussissa 12 ja meidän porukalla niitä kuluu 4 per ateria. Ylijäämäleivät ovat säilyneet meillä jääkaapissa useita päiviä, mutta ne kestävät oikein hyvin myös pakastamista.

Leipien sisään laitan valmiiksi maustettua Oumph!:ia, soijaproteiinitiivistettä, joka on uusi raaka-aine. Oumph!:n suutuntuma ja maku ovat poikkeuksellisen hyvät ja kokkailemme siitä usein nykyään. Oumph! löytyy kaupan pakastealtaasta.

Lähi-idän vegaaniset kebabrullat

1-2 pussia kebab-maustettua Oumph!:ia (paistan usein toisen pussillisen timjamilla ja valkosipulilla maustettua Oumph!:ia, sillä kebab-mauste on 4-vuotiaallemme liikaa)
3 varsisellerin vartta
1 ruukku lehtipersiljaa
1 granaattiomena
Hyvää salaattia tai salaattisekoitusta
Hummusta (kaupasta ostettua tai alla olevan reseptin mukaista)
Durum-leipiä 1-2 per syöjä

Paista jäinen Oumph! pannulla öljyssä. Se saa pussin ohjeiden mukaan saada kunnolla väriä, jolloin sen pinta paikoitellen myös rapeutuu.

Valmista hummus. Tai avaa kaupan purkki. Ihan kuten haluat.

Paloittele varsisellerin varret ohuehkoiksi viipaleiksi. Revi lehtipersiljaa käsin hieman pienemmäksi varsineen kaikkineen. Huuhtele salaatti, jos se sitä kaipaa. Puolita granaattiomena ja koputtele sen siemenet ulos.

Kun kaikki on valmiina, voit täyttää leivät kaikella yllämainitulla. Syödessä kaikki ainesosat erottuvat ihanasti ja maku on kebabista huolimatta raikas.

Näistä leivistä tehdään lähiaikoina pari muutakin herkullista ruokaa. Niistä myöhemmin lisää.

Pieni selvennys: en saa rahaa Oumph!:lta, enkä durum-leipien valmistajalta. Enkä mistään muualtakaan.
Paitsi Kelalta. Kiitos Kela!

Hummus

Hummukseen on reseptejä netti pullollaan. Tässä oma käyttämäni.

1 purkki tai tölkki käyttövalmiita kikherneitä
1-2 rkl tahinia
1-2 valkosipulinkynsi
puolikkaan sitruunan mehu
0,5 - 1 dl hyvälaatuista oliiviöljyä
(0,5 - 1 dl vettä)

Soseuta kikherneet, tahini, sitruunamehu, oliiviöljy ja puristettu valkosipulinkynsi teharissa tahnaksi. Lisää vähitellen vettä sekaan, jos haluat samettisemman hummuksen. Itse jätän veden usein kokonaan pois, koska tönkömpi tahna pysyy paremmin leipien sisällä paikallaan.

Kotihoidontuki ja ruokapöydän askeesi?

Aika kuluu nopeasti. Jään huomenna vanhempainrahan sijasta kotihoidontuen varaan. Olemme onnellisessa tilantessa, sillä perheessämme on yksi töissä käyvä ja säännöllistä palkkaa saava jäsen. On kuitenkin selvää, ettei nykyinen "syödään mitä halutaan ja missä halutaan" tilanteemme voi jatkua.

Makuni on valitettavasti kallis. Pidän hyvästä ruoasta ja ostan usein luomua, kaupan herkullisinta juustoa ja kalleimpia kaloja. Käymme lähes joka viikko jossakin ravintolassa syömässä - emme niissä valkoliinaisissa, mutta silti.

Edellinen ruokaostosreissuni maksoi noin 250 euroa. Siinä oli viikon ruoat meille neljälle ja lisäksi vaippoja, talous- ja leivinpaperia ym. Ostoksia oli sen verran runsaasti, etteivät ne mahtuneet kassalla omaan laariinsa. Takanani olleet asiakkaat joutuivat odottamaan vuoroaan, että sain ängettyä ostoksia pois alta kasseihini. Kassalla ollut nuori mies kysyikin: "Laittoiko ne sut yksin kauppaan?". Ei, vaan päästivät.

Tavaran määrästä huolimatta - kaksi ja puoli hunttia! Miten tätä summaa saisi pienennettyä? Voisin toki ostaa niitä asioita, mitkä ovat tarjouksessa, mutta en oikeasti jaksa kytätä mainoslehtisiä. Sitä paitsi tarjouksessa tuntuu nykyään lähinnä olevan limsoja, jäätelöitä, pakastepitsoja ja makkaraa. Houkutuksia, joista yritän pysyä erossa.

Tähän mennessä olen päättänyt kokeilla seuraavia tapoja kulujen vähentämiseen:

• kausiruoka, eli satokauden mukaisten kasvisten käyttäminen kokkaamisessa
• suunnitelmallisuus, kauppaan ei mennä ilman ostoslistaa
• kaapeissa ja pakastimessa jo lojuvien raaka-aineiden hyödyntäminen
• halvemmat raaka-aineet, esim. vähemmän lihaa, enemmän kasviksia
• hävikin minimointi

Nämä asiat mielessä suuntaan ensi kerralla kauppaan. Katsotaan, miten käy. Kuulisin mielelläni myös teidän hyväksi havaitsemistanne vinkeistä pienentää ruokalaskua!

Suuret annokset: Paras bolognese

Kyllästyttääkö ainainen jauheliha-tomaattikastike spagetilla? Niin minuakin. Bolognese kuitenkin useimmiten maistuu lapselle kuin lapselle, joten sitä tulee tehtyä vaikka sitten hampaat irvessä.

Tämä bolognese maistuu kuitenkin aikuisillekin. Lisäksi sitä voi tehdä niin ison annoksen, että siitä riittää pakastimeen asti. Pakastamisen jälkeen bolognese on jopa parempaa, sillä kastikkeessa oleva porkkana makeutuu. Alla olevasta ohjeesta tulee noin viiden litran kattilallinen kastiketta.

Paras bolognese 

400 g paistijauhelihaa (tai soijarouhetta)
4 porkkanaa
1 sipuli
2 lehtisellerin vartta
4 valkosipulin kynttä
3 prk laadukasta tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
3 rkl (tai oman maun mukaan) pestoa
kuivattua oreganoa
suolaa tai yrttisuolaa
spagettia
parmesaania
hitunen sokeria (ei välttämätön)

Halutessasi voit myös käyttää ruokaan 3 rkl balsamicoa, jos sitä kaapeistasi löytyy.

Aloita kuorimalla ja paloittelemalla porkkanat ja sipuli tehosekoittimeen. Laita mukaan lehtisellerin varret ja surauta sen verran hienoksi mujuksi, etteivät lapset onnistu löytämään sellerin paloja lautaseltaan.

Paista jauheliha ja mausta sitä suolalla. Kun jauheliha on kypsää, lisää porkkana-selleri-sipuli seos ja paistele vielä hetki. Silppua valkosipulin kynnet ja lisää ne joukkoon.

Lisää tomaattimurskat seokseen. Huuhtele tyhjät purkit noin puolella desillä vettä per purkki ja kaada huuhteluvesi ruoan sekaan - näin saat viimeisetkin tomaatin maut mukaan purkeista. Lisää balsamico tässä vaiheessa, jos haluat sitä käyttää.

Anna kiehahtaa ja hauduta 15 minuuttia, jos on kiire, ja 30 minuuttia, jos on enemmän aikaa. Keitä tällä välin spagetit. Kun tomaattikastike on valmis, lisää sen sekaan oman makusi mukaan pestoa. Kaupan pesto käy tähän vallan hyvin. Maista ja lisää kastikkeeseen hieman sokeria, jos sen maku on liian väkevä. Tarjoile ruoka parmesaanin kanssa ja koristele halutessasi tuoreella basilikalla.

Ja älä huoli, lapset eivät maista selleriä ruoasta.

Vauvan bolognese

Teen 8 kk ikäiselle kuopukselle ruoan samoista ainesosista kuin meille, jos siihen on mahdollisuus. Se ei edes vaadi kovin paljoa - kehtaako näin edes sanoa. Yksinkertaisimmillaan laitan liedelle vain ylimääräisen kattilan, johon nakkaan ne ainesosat, joita hän saa syödä. That's it.

Tällä kertaa täytin pikkukattilan jauhelihalla, porkkanalla, kuivatulla oreganolla ja spagetilla. Tomaattimurskan sijasta lisäsin kattilaan pari paloiteltua tomaattia. Sekaan laitoin vettä ja ei kun kiehumaan.

Kun kaikki ainesosat olivat kypsiä, soseutin ruoan sauvasekoittimella sopivaksi. Pakastin osan soseesta lasipurkkeihin - juurikin niihin, joissa olen aiemmin kantanut valmisruokaa kaupasta kotiin. 

Reissusta palaajan keittiöoivallus

Palasimme eilen joulunvietosta vanhempiemme luota. Olen melko varma, että suonissani virtaa veren sijasta rasvaa ja sokeria. Sen lisäksi, että olemme syöneet hyvin, olemme myös herkutelleet paljon.

Aivan naurettavan paljon.

Lähtökohdat paremmalle ruokavuodelle ovat hyvät. Riittää, että puolitamme herkuttelun määrän, ja verihiutaleemme saavat taas tilaa liikkua sutjakkaammin.

Oli kyseessä viikonlopun, viikon tai kokonaisen kesäloman kestävä reissu, kotiin palatessamme tapahtuu yleensä 'ruokaromahdus'. Kun matkalaukut ja lapset on saatu raahattua sisään ja kotiovi vedetään kaksin käsin kiinni, olemme kaikki väsyneitä, rähjääntyneitä ja nälissämme. Kaikki haluavat syödä, mutta kukaan ei halua kokata. Eipä sillä, eihän kaapeissa tuolloin ole mitään syötävääkään.

Ensimmäinen ateria kotiin tultua onkin useimmiten ollut noutoähvänä. Yleensä rasvainen sellainen.

Ongelma on, että herkuttelemme mielellämme reissun päällä. Se kuuluu oleellisesti lomailuumme. Kotiin palatessa tekee jo mieli ihan tavallista ruokaa, mutta kun ei ole mistä tehdä, eikä tekijöitäkään löydy, lähipitserian lätty kutsuu.

Kuvitelkaa, syödä nyt pitsaa pakosta! Pitsaa pitää syödä siksi, että sitä tekee mieli, ei siksi että on pakko.

Tällä kertaa jotain tuli tehtyä oikein. Kutsun tätä ensimmäiseksi viisaamman ruokavuoden  keittiöoivalluksekseni.

Ennen reissuun lähtöä kannattaa varata kotiin yksi lämmitystä vailla oleva ateria ja ateriatarpeet 2-3 päivää varten. Tsekkaa, että kaikki säilyvät syöntikelpoisina paluuseen saakka.

Olin ennen joulua varannut pakastimeen pinaattikeiton (oikein kaupan pakastealtaasta hankitun), jonka oheen keitin vain kanamunat kotiin tultuamme. Tuoretta leipää ei tietenkään ollut, mutta onneksi suorastaan rakastamme hapankorppuja. Miten helppoa oli kuunnella mikron hiljaista hyrinää ja 'pling' - ruoka oli valmis! Ei mikään kulinaristinen nautinto, mutta vaihtoehtona ehdottomasti pakkopitsaa parempi.

Seuraaviksi pariksi päiväksi kaapeista löytyy myös ainekset nakkikeittoon (esikoisen vaatimuksesta) ja suppilovahveropastaan. Tuoreen salaatin sijasta jyrsimme pari päivää porkkanoita. Tavallisen maidon sijasta juomme kauramaitoa, aamupalaksi syömme sentään normaaliin tapaan mysliä ja iltapalaksi karjalanpiirakoita
pakkasesta.

Ihanaa, että voimme purkaa laukkuja ja pyykätä rauhassa! Ruokakauppaan tarvii mennä vasta parin päivän päästä.

Hyvää uutta vuotta!