Kuinka ostetaan aikaa keittiössä

Mieluitenhan sitä kokkailee silloin kun esikoinen katsoo Pikku Kakkosta ja kuopus nukkuu. Joskus on pakko tehdä ruokaa ilman ideaaliolosuhteita. Siis useimmiten. Silloin pitää ostaa itselleen aikaa keittiössä.

Nelivuotiaamme osaa jo onneksi viihdyttää itseään. Hänet on ehditty varustaa sopivalla määrällä itsesuojeluvaistoa, joten voin luottaa, ettei hän nuole pistorasioita sillä välin kun laitan pastan kiehumaan. Kuopuksella sen sijaan on jatkuvasti sähköjohto suussaan tai sormi kissanhiekkalaatikossa. Konttaava kaveri pitääkin ottaa valvovan silmän alle kiehuvien kattiloiden ja terävien veitsien kanssa.

Mitä enemmän olen poikiani kieltänyt koskemasta asioihin, sitä mielenkiintoisempia niistä on tullut. Siksi olen tehnyt molempien vauva-aikana keittiöstä sallitun alueen tutkimusretkille. Jos lapsi saa avata ainakin osaa kaapeista ja käpälöidä antaumuksella niiden sisältöä, kielletyn hedelmän houkutus lakkaa jossakin vaiheessa. Esikoisen vauva-aikana en esimerkiksi joutunut koskaan asentamaan keittiöön vauvalukkoja, sillä hän sai vapaasti myllätä valittuja kaappeja kunnes kyllästyi.

Kaapeista pitää tietenkin tehdä turvalliset. Alimmat hyllyt tai vetolaatikot olen täyttänyt normaaleilla keittiökamoilla - tosin vaarattomilla ja rikkoutumattomilla. Kattiloilla, pakastusrasioilla, paistolastoilla, vispilöillä. Niitä tutkiessa vierähtää yllättävän monta tovia.

Sama pätee ruokakaappeihin. Alimmalla hyllyllä säilytän tetroissa olevia säilykkeitä (pavut jne.). Ne vasta mielenkiinotoisia ovatkin! Kaiken lisäksi ne kestävät kevyttä ravistamista ja paiskomista sekä  pientä järsimistä.

Kun kaappien ja laatikoiden oikeat sisällöt alkavat tylsistyttää pientä maailmanvalloittajaa (tähän menee ainakin kuukausi tai pari) olen ryhtynyt piilottamaan tutuiksi käyneisiin kaappeihin leluja. Löytämisen riemun katselu on vain sen verran mahtavaa itsellekin, että ruoanlaitto unohtuu. Miettikääpä: avaat sadannen kerran laatikon ja oletat löytäväsi ne samat uunipellit, mutta ei! Tänään sieltä löytyykin uunipellit ja kumisammakko! Mahtava päivä!

Kuten kuva paljastaa, syödään meillä valmisruokiakin.

Yksi hyvä jippo on laittaa jemmaan (nurkkaan tai vaikka pöydän alle) tyhjiä muovisia pulloja. Tsekkaa, että korkit ovat kunnolla kiinni tai kokonaan pois ja anna pullojen odottaa löytäjäänsä. Muovipulloa voi jahdata pitkin lattioita yllättävän kauan. Parasta on, jos isoveli tulee auttamaan, jolloin niitä voi keilata pallon kanssa.

Jääkaappimagneetit ovat myös ovelia keksintöjä. Niitä voi sijoitella eri korkeuksiin. Samalla tulee harjoiteltua seisomista sekä hallittua ja ei-hallittua kaatumista. Tärkeitä taitoja nekin.

Parasta on kuitenkin leivinpaperi. Se kahisee upeasti, rypistyy, mutta sitten suoristuukin ja kestää jopa imeskelyä.

Sotkuahan tästä tulee ja jäljet joudun itse siivoamaan. Mutta elämä on valintoja. Valitsen etten odota optimaalisia hetkiä ruoanlaittoa varten. Sellaisia tulee vain silloin kun niitä ei tarvitse.